Partacollieita on kahta eri väriä: mustaa ja ruskeaa. Molemmista väreistä on lisäksi olemassa "laimeampi" versio: sininen on laimeampi versio mustasta ja hiekanvärinen ruskeasta. Näistä neljästä värivaihtoehdosta musta on selvästi yleisin, sininen ja hiekanvärinen ovat suhteellisen harvinaisia.

Musta
Mustia partacollieita: pentu ja hyvin tummana säilynyt aikuinen koira.
Sininen
Sinisiä partacollieita: pentu ja aikuinen koira.
Ruskea
Ruskea pentu ja ruskea aikuinen partis.
Hiekanvärinen
Sama hiekanvärinen partacollie pentuna ja aikuisena.

Laimennusgeeni vaalentaa partiksen

Erikoista partacollien värityksessä on ns. laimennusgeeni. Sen vuoksi pennun karva alkaa vaalentua. Karva on vaaleimmillaan koiran ollessa 12-15 kuukauden ikäinen. Pentuturkin vaihduttua karva tummuu jälleen ja saavuttaa lopullisen värityksensä, kun koira on noin kolmevuotias. Pennusta on mahdotonta ennustaa, millainen sen lopullinen väri tulee olemaan. Myös laimennusgeenin puuttuminen on mahdollista, jolloin koiran väri ei vaalene, mutta se on harvinaista.Laimennusgeenin ansiosta partacollieiden väreistä on loputon määrä variaatioita. Rotumääritelmän mukaan sallittuja ovat liuskekivenharmaa, punakellertävä, musta, sininen, kaikki harmaan sävyt, ruskea ja hiekanvärinen joko valkoisin merkein tai ilman.Laimennusgeeni vaikuttaa kaikkiin väreihin: sininen ja hiekanvärinen vaalenevat siinä missä musta ja ruskeakin. Laimeneminen ei siis tarkoita, että musta muuttuisi siniseksi tai ruskea hiekanväriseksi.Ilmiasultaan turkin väri voi mustalla ja sinisellä sekä ruskealla ja hiekanvärisellä muistuttaa toisiaan, mutta geneettisesti ne ovat eri värejä. Käytännössä erot näkyvät ainakin pigmentissä: sinisellä ja hiekanvärisellä pigmentti (esimerkiksi kirsun ja silmien väri) on vaaleampi kuin mustalla ja ruskealla.

Valkoiset merkit

Valkoista väriä saa olla kuonossa, piirtona kallossa, hännänpäässä, rinnassa, raajoissa ja käpälissä. Mikäli koiralla on valkoinen kaulus, valkoisten karvojen tyvi ei saa ulottua lapojen taakse. Valkoista ei saisi esiintyä kintereiden yläpuolella eikä takaraajojen ulkosivuilla. Pienet tan-merkit ovat sallittuja kulmakarvoissa, korvien sisäpuolella, poskissa, hännäntyven alla ja raajoissa valkoisen ja päävärin välissä.